SUOMI100v KIRITTÄÄ

 Paljon olemme ehtineet. Ensin kokosimme kansakoululauluja, siitä sitten painatimme Rudolf Koivun kuvituksin Tiedän paikan armahan –laulukirjan opettajien laulukulttuurityötä helpottamaan.

No, entä opettajat? Eräs ystäväni, joka ei ole opettaja, mutta taitaa venäjänkielen täydellisesti, kertoi, kuinka hän meni opettamaan kouluun sijaisena venäjänkieltä. Hän totesi, että opettajanoppaat olivat niin hyviä, että hänen mielestään kieltä taitamatonkin olisi voinut tunnit vetää. – Teimme näillä ohjeilla siis Ruokolahden Kirkonkylän koulun oppilaiden ja opettaja Tarja Tiilikaisen kanssa valtavan projektin, äänitimme Tiedän paikan armahan -tupla-CD:n laulukirjan pohjalta valmiiksi ja säestysnauha kuului pakettiin. Työkaluksi kouluihin laulu- ja soittotaidottomillekin opettajille.

Kuinka kävi? Äänitteet bongasi aivan muu kohderyhmä, suurempi kuin opettajat. Äänitteet saivat aivan valtavan suosion vanhemman väen keskuudessa. Nyt lauletaan todella yhdessä! Edelleen kuulee kuinka ”äidin ruokahalu on parantunut” tai ”isän yksinäisyys on kuin poispyyhkäisty”. Saavutus on musiikkia korvillemme.

Nyt kuitenkin on kiire sinne kouluun. Perusopetuksen uusi opetussuunnitelma asettaa haasteita myös Tiedän paikan armahan -hankkeellemme.

Tänä päivänä lapset eivät useinkaan astu kodin ulko-ovesta pihalle tai puhtaaseen luontoon vaan törmäävät isin tai äidin autoon, joka vie ehkä toiseen paikkaa sisätiloihin. Miten voisimme avata heidän tietoisuuttaan Suomen luonnosta, mistä yli 100 vuotta kansanlaulut ja kansansävelmät ovat sanoin ja sävelin kuvanneet?

Tämä valmisteilla oleva Tiedän paikan armahan -DVD tuo koulujen käyttöön suomalaisen luonnon, musiikin ja kuvataiteen - ja näin eri oppiainerajat yhdistävän monialaisen opetusmateriaalin. Onnistummeko ylittämään korkean riman ja tukemaan monialaisten oppikokonaisuuksien rakentamista perusopetuksessa?

Anu

Kommentit (0)

Ei kommentteja

Kirjoita uusi kommentti

Blogin etusivulle